Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

yhdistelmä (10)

  1. kahden tai useamman asian yhteen pantu kokonaisuus
    Automalli on tilan ja tyylin yhdistelmä.
    Maaseutumatkailu ja lähiruoka - maukas yhdistelmä.
    Viina ja lihavuus ovat vaarallinen yhdistelmä maksalle.
  2. numerosarja jolla avataan numerolukko
  3. lyhentymä sanasta ajoneuvoyhdistelmä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈyhdisˌt̪elmæ/
  • tavutus: yh‧dis‧tel‧mä

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi yhdistelmä yhdistelmät
genetiivi yhdistelmän yhdistelmien
(yhdistelmäin)
partitiivi yhdistelmää yhdistelmiä
akkusatiivi yhdistelmä;
yhdistelmän
yhdistelmät
sisäpaikallissijat
inessiivi yhdistelmässä yhdistelmissä
elatiivi yhdistelmästä yhdistelmistä
illatiivi yhdistelmään yhdistelmiin
ulkopaikallissijat
adessiivi yhdistelmällä yhdistelmillä
ablatiivi yhdistelmältä yhdistelmiltä
allatiivi yhdistelmälle yhdistelmille
muut sijamuodot
essiivi yhdistelmänä yhdistelminä
translatiivi yhdistelmäksi yhdistelmiksi
abessiivi yhdistelmättä yhdistelmittä
instruktiivi yhdistelmin
komitatiivi yhdistelmine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo yhdistelmä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

aineyhdistelmä, ajoneuvoyhdistelmä, numeroyhdistelmä, vakuutusyhdistelmä, väriyhdistelmä, yhdistelmähoito, yhdistelmäkaappi, yhdistelmäpuku, yhdistelmätakki, yhdistelmävakuutus

Aiheesta muualla muokkaa