seuralainen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaseuralainen (38)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈseu̯rɑˌlɑi̯nen/
- tavutus: seu‧ra‧lai‧nen
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | seuralainen | seuralaiset |
genetiivi | seuralaisen | seuralaisten seuralaisien |
partitiivi | seuralaista | seuralaisia |
akkusatiivi | seuralainen; seuralaisen |
seuralaiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | seuralaisessa | seuralaisissa |
elatiivi | seuralaisesta | seuralaisista |
illatiivi | seuralaiseen | seuralaisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | seuralaisella | seuralaisilla |
ablatiivi | seuralaiselta | seuralaisilta |
allatiivi | seuralaiselle | seuralaisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | seuralaisena (seuralaisna) |
seuralaisina |
translatiivi | seuralaiseksi | seuralaisiksi |
abessiivi | seuralaisetta | seuralaisitta |
instruktiivi | – | seuralaisin |
komitatiivi | – | seuralaisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | seuralaise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
seuralais- |
Käännökset
muokkaa1. seurana tai seurassa olija; kumppani, mukana kulkija
|
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- seuralainen Kielitoimiston sanakirjassa