спутник

Venäjä

Substantiivi

спу́тник m.

1. kumppani, seuralainen (elollinen)

   спутник жизни – elämänkumppani

2. kuu
3. satelliitti

Taivutus

Eloton

eloton	yksikkö	monikko
nominatiivi	спу́тник	спу́тники
genetiivi	спу́тника	спу́тников
datiivi	спу́тнику	спу́тникам
akkusatiivi	спу́тник	спу́тники
instrumentaali	спу́тником	спу́тниками
prepositionaali	спу́тнике	спу́тниках

Etymologia

• с- (kanssa) + путник (kulkija) << путь (tie, reitti)