Substantiivi

muokkaa

kumppani (6)[1]

  1. uskollinen seuralainen, kaveri, jonka kanssa puuhaillaan yhteisiä asioita
    Musti oli Pekan uskollinen kumppani.
  2. elämäntoveri, seuralainen, aviopuoliso
    Nykyään kumppanin voi löytää netistä.
  3. saman alan toimija, jonka kanssa tehdään yhteistyötä, liikekumppani
  4. yhtiön osakas

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkumpːɑni/
  • tavutus: kump‧pa‧ni

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kumppani kumppanit
genetiivi kumppanin kumppanien
kumppaneiden
kumppaneitten
partitiivi kumppania kumppaneita
kumppaneja
akkusatiivi kumppani;
kumppanin
kumppanit
sisäpaikallissijat
inessiivi kumppanissa kumppaneissa
elatiivi kumppanista kumppaneista
illatiivi kumppaniin kumppaneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kumppanilla kumppaneilla
ablatiivi kumppanilta kumppaneilta
allatiivi kumppanille kumppaneille
muut sijamuodot
essiivi kumppanina kumppaneina
translatiivi kumppaniksi kumppaneiksi
abessiivi kumppanitta kumppaneitta
instruktiivi kumppanein
komitatiivi kumppaneine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kumppani-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

< ruotsi < ranska[2]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

asekumppani, asuinkumppani, elämänkumppani, hallituskumppani, ikikumppani, kasvinkumppani, kauppakumppani, keskustelukumppani, kihlakumppani, kilpakumppani, lajikumppani, leikkikumppani, liikekumppani, matkakumppani, puhekumppani, pöytäkumppani, riitakumppani, rikoskumppani, seksikumppani, seurustelukumppani, sopimuskumppani, sukupuolikumppani, sänkykumppani, taistelukumppani, vuodekumppani, yhteistyökumppani, yhtiökumppani

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.