kuljeskella

Suomi

Verbi

kuljeskella (67) (taivutus[luo])

1. (frekventatiivinen) kulkea

   Löysin hänet kadulta kuljeskelemasta.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkuljesˌkelːɑˣ/
• tavutus: kul‧jes‧kel‧la

Liittyvät sanat

• kuljeksia
• kuljetella

Synonyymit

• vaellella

Johdokset

• substantiivit: kuljeskeleminen, kuljeskelija, kuljeskelu

Aiheesta muualla

• kuljeskella Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 214 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa