meneminen

Suomi

Substantiivi

meneminen (38)

lähteminen ja kulkeminen johonkin päämäärään
Sinne ei ole menemistä.

Kouluun meneminen jännittää ekaluokkalaisia.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	meneminen	menemiset
genetiivi	menemisen	menemisten menemisien
partitiivi	menemistä	menemisiä
akkusatiivi	meneminen; menemisen	menemiset
sisäpaikallissijat
inessiivi	menemisessä	menemisissä
elatiivi	menemisestä	menemisistä
illatiivi	menemiseen	menemisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	menemisellä	menemisillä
ablatiivi	menemiseltä	menemisiltä
allatiivi	menemiselle	menemisille
muut sijamuodot
essiivi	menemisenä (menemisnä)	menemisinä
translatiivi	menemiseksi	menemisiksi
abessiivi	menemisettä	menemisittä
instruktiivi	–	menemisin
komitatiivi	–	menemisine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	menemise-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	menemis-

Etymologia

teonnimi verbistä mennä

Käännökset

1. meneminen

englanti: going

ruotsi: gång

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=meneminen&oldid=4466849”