minema (inf minna, yks 1 lähen)
- mennä
- Kuhu sa lähed? – Minne menet?
- kulkea, kävellä; (vanh., ylätyyli) käydä
- lähteä
- Ta läks koju. – Hän lähti kotiin.
- mennä t. muuttua jonkinlaiseksi
- Ilm läheb palavaks. – Sää muuttuu helteiseksi.
- Läheb aina hullemaks. – Aina hullummaksi menee.
| Taivutusmuotoja |
Otsikkoteksti
|
| ma-infinitiivi |
minema
|
| da-infinitiivi |
minna
|
| preesensin yksikön 3. persoona |
läheb
|
| imperfektin yksikön 1. persoona |
läksin
|
| imperfektin yksikön 3. persoona |
läks
|
| imperatiivin yksikön 3. persoona |
mingu
|
| v-partisiippi |
minev
|
| nud-partisiippi |
läinud
|
| preesensin passiivi |
minnakse
|
| tud-partisiippi |
mindud
|
| imperatiivin yksikön 2. persoona |
mine
|
| imperatiivin monikon 1. persoona |
mingem ja läki ja lähme
|
| imperatiivin monikon 1. persoona kieltomuoto |
ärgem mingem ja ärgem lähme
|
- Yhdysverbit
- [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik : minema [1] [mm. päämuodot ja taivutuskaavio]
- minema Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
