mukiinmenevä
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaamukiinmenevä (10) (komparatiivi mukiinmenevämpi, superlatiivi mukiinmenevin) (taivutus [luo])
- (arkikieltä) sopiva
- (arkikieltä) tyydyttävä
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈmukiːnˌmeneʋæ/
- tavutus: mu‧kiin‧me‧ne‧vä
Etymologia
muokkaaSanasta muka, vrt. mukava, mukailla.[1]
Nykysuomen etymologinen sanakirja selittää sanan olevan illatiivi sanavartalosta *muka- (vrt. mukana)[1]
Maunu Sinnemäen toimittaman Lentävien lauseiden sanakirjan[2] mukaan sanonta on peräisin Kalevalan morsiamen itkettämisrunosta:
Ei neiti minun näköinen
osaa orjana eleä,
muista ei mukihin mennä,
olla aina alla kynsin.[3]
Aiheesta muualla
muokkaa- mukiinmenevä Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kaisa Häkkinen. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY, 2004
- ↑ Lentävien lauseiden sanakirja. Maunu Sinnemäki (toim.). Keuruu: Otava 1989. ISBN 951-1-10962-6
- ↑ Kalevala. 1849. E. Lönnrot. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura: 22. runo, v. 211–213.