muka
Katso myös: múka |
Suomi muokkaa
Adverbi muokkaa
muka (ei vertailuasteita)
- väittämänsä mukaan; ilmaisee yleensä epäuskoa, vastaväitettä tai ironiaa
- Vastaus oli muka väärin.
- Hän on muka taitavampi kuin minä. Hah!
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈmukɑ/
- tavutus: mu‧ka
Etymologia muokkaa
Käännökset muokkaa
1. väittämänsä mukaan, ilmaisee yleensä ironiaa, pilaa tai epäuskoa.
|
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: mukainen, mukava
- adverbit: muassa, mukaan, mukamas, mukana, sitä mukaa
- substantiivit: mukaelma, mukauma
- verbit: mukaantua, mukailla, mukauttaa, mukautua
Aiheesta muualla muokkaa
- muka Kielitoimiston sanakirjassa
Kroaatti muokkaa
Substantiivi muokkaa
mȕka f. (mon. gen. mȗkā)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /'mûka/, mon. gen. /'mûːkaː/
Taivutus muokkaa
yksikkö | monikko | |
---|---|---|
nominatiivi | muka | muke |
genetiivi | muke | muka |
datiivi-lokatiivi | muci | mukama |
akkusatiivi | muku | muke |
vokatiivi | muko | muke |
instrumentaali | mukom | mukama |
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Substantiivi muokkaa
muka f. (monikko muke)
- (murteellinen) jauho
- Va mljačno mliko smiša se muka, doda masnoća, cukar i pićo soli.
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
- (jauho) brašno
Serbia muokkaa
Substantiivi muokkaa
mȕka f. (kyrillinen мука)
Sloveeni muokkaa
Substantiivi muokkaa
muka f. (monikko muke)
Viitteet muokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908.