Katso myös: múka

Suomi muokkaa

Adverbi muokkaa

muka (ei vertailuasteita)

  1. väittämänsä mukaan; ilmaisee yleensä epäuskoa, vastaväitettä tai ironiaa
    Vastaus oli muka väärin.
    Hän on muka taitavampi kuin minä. Hah!

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmukɑ/
  • tavutus: mu‧ka

Etymologia muokkaa

  • vastineita sukukielissä: lyydin muga ’niin, silleen; ilmaiseksi, ilman’, etelävepsän muga[1].

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

mukamas, sitä mukaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • muka Kielitoimiston sanakirjassa

Kroaatti muokkaa

Substantiivi muokkaa

mȕka f.  (mon. gen. mȗkā)

  1. kipu, kärsimys, särky, tuska
    muka našega Isusa Krista na križu

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /'mûka/, mon. gen. /'mûːkaː/

Taivutus muokkaa

  yksikkö monikko
nominatiivi muka muke
genetiivi muke muka
datiivi-lokatiivi muci mukama
akkusatiivi muku muke
vokatiivi muko muke
instrumentaali mukom mukama

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • mȕka Hrvatski jezični portal
  • mȕka Školski rječnik hrvatskoga jezika

Substantiivi muokkaa

muka f.  (monikko muke)

  1. (murteellinen) jauho
    Va mljačno mliko smiša se muka, doda masnoća, cukar i pićo soli.

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Serbia muokkaa

Substantiivi muokkaa

mȕka f. (kyrillinen мука)

  1. tuska, riivaus, kärsimys

Sloveeni muokkaa

Substantiivi muokkaa

muka f. (monikko muke)

  1. kipu, kärsimys, särky, tuska
    Sicer je vse to muka in frustracija

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908.