tuska
![]() |
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
tuska (10)
- (fysiologia, psykologia) fyysinen tai psyykkinen kärsimys
- Tuska on subjektiivinen aistimus.
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈt̪uskɑ/
- tavutus: tus‧ka
TaivutusMuokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tuska | tuskat |
genetiivi | tuskan | tuskien (tuskain) |
partitiivi | tuskaa | tuskia |
akkusatiivi | tuska; tuskan |
tuskat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tuskassa | tuskissa |
elatiivi | tuskasta | tuskista |
illatiivi | tuskaan | tuskiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tuskalla | tuskilla |
ablatiivi | tuskalta | tuskilta |
allatiivi | tuskalle | tuskille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tuskana | tuskina |
translatiivi | tuskaksi | tuskiksi |
abessiivi | tuskatta | tuskitta |
instruktiivi | – | tuskin |
komitatiivi | – | tuskine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | tuska- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
EtymologiaMuokkaa
slaavilainen laina[1]
KäännöksetMuokkaa
1. fyysinen tai psyykkinen kärsimys
Liittyvät sanatMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
- adjektiivit: tuskainen, tuskallinen, tuskaton
- verbit: tuskaantua, tuskastua, tuskautua, tuskitella
YhdyssanatMuokkaa
kuolemantuska, lemmentuska, luomistuska, maailmantuska, omantunnontuska, synnytystuska, tunnontuska, tupakantuska, tuskaneuroosi, tuskanhiki, tuskanhuuto, tuskatila
Aiheesta muuallaMuokkaa
- tuska Kielitoimiston sanakirjassa
ViitteetMuokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 366. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.