ahdistus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
ahdistus (39)
- (psykologia) tunnetila, johon voi liittyä tuskaisuutta, pelokkuutta, paniikkioireita, huolestuneisuutta ja unihäiriöitä
- Ahdistus on jo lähes kansantauti – jopa yli puolet ahdistushäiriön kriteerit täyttävistä ei hakeudu hoitoon. (is.fi)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈɑhdist̪us/
- tavutus: ah‧dis‧tus
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ahdistus | ahdistukset |
| genetiivi | ahdistuksen | ahdistusten ahdistuksien |
| partitiivi | ahdistusta | ahdistuksia |
| akkusatiivi | ahdistus; ahdistuksen |
ahdistukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ahdistuksessa | ahdistuksissa |
| elatiivi | ahdistuksesta | ahdistuksista |
| illatiivi | ahdistukseen | ahdistuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ahdistuksella | ahdistuksilla |
| ablatiivi | ahdistukselta | ahdistuksilta |
| allatiivi | ahdistukselle | ahdistuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ahdistuksena | ahdistuksina |
| translatiivi | ahdistukseksi | ahdistuksiksi |
| abessiivi | ahdistuksetta | ahdistuksitta |
| instruktiivi | – | ahdistuksin |
| komitatiivi | – | ahdistuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ahdistukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ahdistus- | |
Etymologia muokkaa
johdos verbistä ahdistaa (ahdist- + -us) tai johdos verbistä ahdistua (ahdistu- + -s)
Käännökset muokkaa
1. tunnetila, johon voi liittyä tuskaisuutta, pelokkuutta, paniikkioireita, huolestuneisuutta ja unihäiriöitä
Liittyvät sanat muokkaa
ahdistaa, ahdistava, ahdistua, ahdistunut, ahdistuneisuus
Yhdyssanat muokkaa
ahdistusneuroosi, ahdistustila, eroahdistus, hengenahdistus, sydämenahdistus
Aiheesta muualla muokkaa
- ahdistus Kielitoimiston sanakirjassa