Substantiivi

muokkaa

ahdistus (39)

  1. (psykologia) tunnetila, johon voi liittyä tuskaisuutta, pelokkuutta, paniikkioireita, huolestuneisuutta ja unihäiriöitä
    Ahdistus on jo lähes kansantauti – jopa yli puolet ahdistushäiriön kriteerit täyttävistä ei hakeudu hoitoon. (is.fi)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈɑhdist̪us/
  • tavutus: ah‧dis‧tus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ahdistus ahdistukset
genetiivi ahdistuksen ahdistusten
ahdistuksien
partitiivi ahdistusta ahdistuksia
akkusatiivi ahdistus;
ahdistuksen
ahdistukset
sisäpaikallissijat
inessiivi ahdistuksessa ahdistuksissa
elatiivi ahdistuksesta ahdistuksista
illatiivi ahdistukseen ahdistuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ahdistuksella ahdistuksilla
ablatiivi ahdistukselta ahdistuksilta
allatiivi ahdistukselle ahdistuksille
muut sijamuodot
essiivi ahdistuksena ahdistuksina
translatiivi ahdistukseksi ahdistuksiksi
abessiivi ahdistuksetta ahdistuksitta
instruktiivi ahdistuksin
komitatiivi ahdistuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ahdistukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ahdistus-

Etymologia

muokkaa

verbi ahdistaa + johdin -us tai verbi ahdistua + johdin -s

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

ahdistaa, ahdistava, ahdistua, ahdistunut, ahdistuneisuus

Yhdyssanat
muokkaa

ahdistusneuroosi, ahdistustila, eroahdistus, hengenahdistus, sydämenahdistus

Aiheesta muualla

muokkaa
  • ahdistus Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 1043, 3402 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa