kipu
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkipu/
- tavutus: ki‧pu
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kipu | kivut |
genetiivi | kivun | kipujen |
partitiivi | kipua | kipuja |
akkusatiivi | kipu; kivun |
kivut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kivussa | kivuissa |
elatiivi | kivusta | kivuista |
illatiivi | kipuun | kipuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kivulla | kivuilla |
ablatiivi | kivulta | kivuilta |
allatiivi | kivulle | kivuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kipuna | kipuina |
translatiivi | kivuksi | kivuiksi |
abessiivi | kivutta | kivuitta |
instruktiivi | – | kivuin |
komitatiivi | – | kipuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | kivu- | |
vahva vartalo | kipu- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. fyysisen tai henkisen tuskan tuntemus
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: kivullinen, kivulloinen, kivuton
Yhdyssanat
muokkaaaavekipu, hammaskipu, heijastekipu, kasvukipu, kipuaisti, kipuaistimus, kipukohtaus, kipukynnys, kipulääke, kipulääkitys, kipupiste, kipupumppu, kipuraha, kipusisko, kiputunnottomuus, korvakipu, kurkkukipu, kuukautiskipu, lihaskipu, mahakipu, nivelkipu, pääkipu, päänkipu, rintakipu, selkäkipu, sydänkipu, synnytyskipu, terminaalikipu, vatsakipu