kipu

Suomi

Kipu

Substantiivi

kipu (1-E) (monikko kivut)

1. fyysisen tai henkisen tuskan tuntemus

Ääntäminen

• IPA: /ˈkipu/
• tavutus: ki‧pu

Käännökset

1. fyysisen tai henkisen tuskan tuntemus

azeri: ağrı englanti: ache, pain espanja: angustia, dolor, molestia hollanti: pijn m. iiri: pian inarinsaame: kipo ketšua: nanay krimintataari: ağrı kroaatti: (fyysinen) bol m., (henkinen) bol f. puola: ból m.

ranska: douleur f. ruotsi: smärta saksa: Schmerz m. somali: xanuun tšekki: bolest f. turkki: ağrı turkmeeni: agyry ukraina: біль m. uzbekki: og'riq venäjä: боль f.

Liittyvät sanat

• särky

Johdokset

• adjektiivit: kivullinen, kivulloinen, kivuton

Yhdyssanat

aavekipu, hammaskipu, heijastekipu, kasvukipu, kipuaisti, kipuaistimus, kipukohtaus, kipukynnys, kipulääke, kipulääkitys, kipupiste, kipupumppu, kipuraha, kipusisko, kiputunnottomuus, korvakipu, kurkkukipu, kuukautiskipu, lihaskipu, mahakipu, nivelkipu, pääkipu, päänkipu, rintakipu, selkäkipu, sydänkipu, synnytyskipu, terminaalikipu, vatsakipu

Aiheesta muualla

• kipu Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 941, 1127 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viro

Verbi

kipu

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kippuma
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kippuma
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kippuma