kipu
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkipu/
- tavutus: ki‧pu
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kipu | kivut |
genetiivi | kivun | kipujen |
partitiivi | kipua | kipuja |
akkusatiivi | kipu; kivun |
kivut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kivussa | kivuissa |
elatiivi | kivusta | kivuista |
illatiivi | kipuun | kipuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kivulla | kivuilla |
ablatiivi | kivulta | kivuilta |
allatiivi | kivulle | kivuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kipuna | kipuina |
translatiivi | kivuksi | kivuiksi |
abessiivi | kivutta | kivuitta |
instruktiivi | – | kivuin |
komitatiivi | – | kipuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | kivu- | |
vahva vartalo | kipu- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
1. fyysisen tai henkisen tuskan tuntemus
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: kivullinen, kivulloinen, kivuton
Yhdyssanat muokkaa
aavekipu, hammaskipu, heijastekipu, kasvukipu, kipuaisti, kipuaistimus, kipukohtaus, kipukynnys, kipulääke, kipulääkitys, kipupiste, kipupumppu, kipuraha, kipusisko, kiputunnottomuus, korvakipu, kurkkukipu, kuukautiskipu, lihaskipu, mahakipu, nivelkipu, pääkipu, päänkipu, rintakipu, selkäkipu, sydänkipu, synnytyskipu, terminaalikipu, vatsakipu
Aiheesta muualla muokkaa
Viro muokkaa
Verbi muokkaa
kipu