Kipu

Substantiivi

muokkaa

kipu (1-E) (monikko kivut)

Wikipedia
Katso artikkeli Kipu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. fyysisen tai henkisen tuskan tuntemus

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkipu/
  • tavutus: ki‧pu

Taivutus

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kipu Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 941, 1127 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

kipu

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kippuma
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kippuma
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kippuma