Suomi muokkaa

Adjektiivi muokkaa

mennyt (47)

  1. entinen
    mennyt aika
    Mennyt talvi oli vähäluminen.
  2. (runollinen) menehtynyt, kuollut (henkilöstä)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmenːyt̪/
  • tavutus: men‧nyt

Taivutus muokkaa

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mennyt menneet
genetiivi menneen menneiden
menneitten
partitiivi mennyttä menneitä
akkusatiivi mennyt; menneen menneet
sisäpaikallissijat
inessiivi menneessä menneissä
elatiivi menneestä menneistä
illatiivi menneeseen menneisiin
menneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi menneellä menneillä
ablatiivi menneeltä menneiltä
allatiivi menneelle menneille
muut sijamuodot
essiivi menneenä menneinä
translatiivi menneeksi menneiksi
abessiivi menneettä menneittä
instruktiivi mennein
komitatiivi menneine

Substantiivi muokkaa

mennyt

  1. aikaisempi aika ja sen tapahtumat
    Huonoina aikoina monien ajatukset viipyilevät menneessä.
    Menneitä on turha muistella.

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

edesmennyt, ohimennyt, poismennyt

Aiheesta muualla muokkaa

  • mennyt Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi muokkaa

mennyt

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä mennä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mennyt menneet
genetiivi menneen menneiden
menneitten
partitiivi mennyttä menneitä
akkusatiivi mennyt; menneen menneet
sisäpaikallissijat
inessiivi menneessä menneissä
elatiivi menneestä menneistä
illatiivi menneeseen menneisiin
menneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi menneellä menneillä
ablatiivi menneeltä menneiltä
allatiivi menneelle menneille
muut sijamuodot
essiivi menneenä menneinä
translatiivi menneeksi menneiksi
abessiivi menneettä menneittä
instruktiivi mennein
komitatiivi menneine