mennyt
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
mennyt (47)
- entinen
- mennyt aika
- Mennyt talvi oli vähäluminen.
- (runollinen) menehtynyt, kuollut (henkilöstä)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈmenːyt̪/
- tavutus: men‧nyt
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | mennyt | menneet |
genetiivi | menneen | menneiden menneitten |
partitiivi | mennyttä | menneitä |
akkusatiivi | mennyt; menneen | menneet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | menneessä | menneissä |
elatiivi | menneestä | menneistä |
illatiivi | menneeseen | menneisiin menneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | menneellä | menneillä |
ablatiivi | menneeltä | menneiltä |
allatiivi | menneelle | menneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | menneenä | menneinä |
translatiivi | menneeksi | menneiksi |
abessiivi | menneettä | menneittä |
instruktiivi | – | mennein |
komitatiivi | – | menneine |
Substantiivi muokkaa
mennyt
- aikaisempi aika ja sen tapahtumat
- Huonoina aikoina monien ajatukset viipyilevät menneessä.
- Menneitä on turha muistella.
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
edesmennyt, ohimennyt, poismennyt
Aiheesta muualla muokkaa
- mennyt Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi muokkaa
mennyt
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä mennä
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | mennyt | menneet |
genetiivi | menneen | menneiden menneitten |
partitiivi | mennyttä | menneitä |
akkusatiivi | mennyt; menneen | menneet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | menneessä | menneissä |
elatiivi | menneestä | menneistä |
illatiivi | menneeseen | menneisiin menneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | menneellä | menneillä |
ablatiivi | menneeltä | menneiltä |
allatiivi | menneelle | menneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | menneenä | menneinä |
translatiivi | menneeksi | menneiksi |
abessiivi | menneettä | menneittä |
instruktiivi | – | mennein |
komitatiivi | – | menneine |