mennyt

Suomi

Adjektiivi

mennyt (47)

1. entinen

   mennyt aika

   Mennyt talvi oli vähäluminen.

2. (runollinen) menehtynyt, kuollut (henkilöstä)

Ääntäminen

• IPA: /ˈmenːyt̪/
• tavutus: men‧nyt

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	mennyt	menneet
genetiivi	menneen	menneiden menneitten
partitiivi	mennyttä	menneitä
akkusatiivi	mennyt; menneen	menneet
sisäpaikallissijat
inessiivi	menneessä	menneissä
elatiivi	menneestä	menneistä
illatiivi	menneeseen	menneisiin menneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	menneellä	menneillä
ablatiivi	menneeltä	menneiltä
allatiivi	menneelle	menneille
muut sijamuodot
essiivi	menneenä	menneinä
translatiivi	menneeksi	menneiksi
abessiivi	menneettä	menneittä
instruktiivi	–	mennein
komitatiivi	–	menneine

Aiheesta muualla

• Artikkeli 24 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Substantiivi

mennyt

1. aikaisempi aika ja sen tapahtumat

   Huonoina aikoina monien ajatukset viipyilevät menneessä.

   Menneitä on turha muistella.

Liittyvät sanat

• menevä
• mennä
• menneisyys
• mennyt aika

Yhdyssanat

edesmennyt, ohimennyt, poismennyt

Aiheesta muualla

• mennyt Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

mennyt

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä mennä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	mennyt	menneet
genetiivi	menneen	menneiden menneitten
partitiivi	mennyttä	menneitä
akkusatiivi	mennyt; menneen	menneet
sisäpaikallissijat
inessiivi	menneessä	menneissä
elatiivi	menneestä	menneistä
illatiivi	menneeseen	menneisiin menneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	menneellä	menneillä
ablatiivi	menneeltä	menneiltä
allatiivi	menneelle	menneille
muut sijamuodot
essiivi	menneenä	menneinä
translatiivi	menneeksi	menneiksi
abessiivi	menneettä	menneittä
instruktiivi	–	mennein
komitatiivi	–	menneine