entinen
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaaentinen (38)
- sellainen, joka on ollut tai toiminut aikaisemmin; aikaisempi, aiempi
- Entinen levysoitin oli parempi kuin nämä uudet kotkotukset.
- Sanoi se entinenkin äijä, että vielä koville ottaa, mutta maailma vain jatkaa entistä menoaan.
- Ovimies on entinen painija.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈent̪inen/
- tavutus: en‧ti‧nen
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | entinen | entiset |
| genetiivi | entisen | entisten entisien |
| partitiivi | entistä | entisiä |
| akkusatiivi | entinen; entisen |
entiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | entisessä | entisissä |
| elatiivi | entisestä | entisistä |
| illatiivi | entiseen | entisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | entisellä | entisillä |
| ablatiivi | entiseltä | entisiltä |
| allatiivi | entiselle | entisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | entisenä (entisnä) |
entisinä |
| translatiivi | entiseksi | entisiksi |
| abessiivi | entisettä | entisittä |
| instruktiivi | – | entisin |
| komitatiivi | – | entisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | entise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
entis- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaaVastakohdat
muokkaaJohdokset
muokkaa- entiselleen, entisellään, entiseltään, entisestään
- adjektiivit: entisenlainen, entisensä
- substantiivit: entisyys
- verbit: entistää, entisöidä
Yhdyssanat
muokkaaIdiomit
muokkaa- olla entisensä
Aiheesta muualla
muokkaaSubstantiivi
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 322. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.