Adjektiivi

muokkaa

kuollut (47) (komparatiivi kuolleempi, superlatiivi kuollein) (taivutus[luo])

  1. (ihmisestä tai muusta eliöstä) sellainen, jonka elämä on päättynyt, joka on vainaja
  2. jonka aiheenvaihdunta on lakannut
    Kuollut kudos huonontaa haavan paranemista lisäämällä infektioriskiä.
  3. sellainen, joka ei ole ollutkaan elävä
    Kivi on kuollutta ainetta.
  4. joka ei voi ylläpitää elämää
    Hapettomia eli kuolleita alueita on suuressa osassa Itämerta.
  5. jonka käyttö on lakannut
    kuollut kieli
  6. (tekniikka) jokin laitteen näytön tai säädön alue, jota ei käytetä tarkoitukseensa
    Kuollutta aluetta voidaan säätää estämään toimilaitteen edestakainen toiminta (huojunta).
  7. (tekniikka) toimimaton, rikkinäinen
    Näytössä oli yksi kuollut pikseli, joka ei häirinnyt katselua lainkaan.
  8. (kuvaannollisesti) sellainen missä ei ole elämää; autio, hiljainen
    Kovin oli kuollutta maaseudun elämä.
    Lauantaina baarissa oli ihan kuollutta.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkuolːut̪/

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kuollut Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

muokkaa

kuollut (47)

  1. vainaja, kuollut henkilö
    Vanhaan aikaan kuollut laitettiin ruumislaudalle.
    Eräissä kulttuureissa kuolleet haudataan vuorokauden kuluessa kuolemasta.
    Maailmalla on varsin yleistä ruokailla kuolleiden seurassa.
  2. (urheilu) palanut
    viides lyöjä ja kaksi kuollutta

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkuolːut̪/
  • tavutus: kuol‧lut

Taivutus

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kuollut Kielitoimiston sanakirjassa