SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

vainaja (10)

  1. kuollut henkilö
    Hautausjärjestelyjen lähtökohdaksi tulee ottaa se, mitä vainaja itse olisi toivonut.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈʋɑi̯nɑjɑ/
  • tavutus: vai‧na‧ja

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vainaja vainajat
genetiivi vainajan vainajien
(vainajain)
partitiivi vainajaa vainajia
akkusatiivi vainaja;
vainajan
vainajat
sisäpaikallissijat
inessiivi vainajassa vainajissa
elatiivi vainajasta vainajista
illatiivi vainajaan vainajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vainajalla vainajilla
ablatiivi vainajalta vainajilta
allatiivi vainajalle vainajille
muut sijamuodot
essiivi vainajana vainajina
translatiivi vainajaksi vainajiksi
abessiivi vainajatta vainajitta
instruktiivi vainajin
komitatiivi vainajine-
+ omistusliite

HuomautuksetMuokkaa

  • käytetään puhuttaessa edesmenneestä henkilöstä persoonana, jolla on ollut toiveita tai haluja; vertaa sanaan ruumis

EtymologiaMuokkaa

vanha germaaninen laina[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

sankarivainaja, vainajainpalvonta

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • vainaja Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 361. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.