Katso myös: elama
Wikipedia
Katso artikkeli Elämä Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Elämän katsotaan alkavan syntymästä

Substantiivi

muokkaa

elämä (10)

  1. ajanjakso yksilön syntymän ja kuoleman välillä
    pitkä ja hyvä elämä
  2. (biologia) ilmiö, jossa kemialliset yhdisteet muodostavat erilaisia soluja ja solut rakennelmia, jotka kykenevät hyödyntämään ympäristön energiaa ja lisääntymään
    elämän synty
  3. (arkikieltä) aktiivinen ja monipuolinen elämänsisältö; voidaan tarkoittaa myös elämänsisältöä, jossa ei keskitytä muiden ihmisten asioihin vaan omiin asioihin, tai menneiden asioiden jatkuvasta vatvomisesta pidättäytymistä
    Mull’ ei oo ollu elämää pariin kuukauteen.
    Kehä kolmosen ulkopuolella ei oo elämää!
    Hanki elämä!
  4. (arkikieltä) elämöinti, meteli, mekastus
    Mitäs elämää täällä pidetään?!
  5. (murteellinen) olo, vointi
    Tuli huono elämä.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈelæmæ/
  • tavutus: e‧lä‧mä

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi elämä elämät
genetiivi elämän elämien
(elämäin)
partitiivi elämää elämiä
akkusatiivi elämä;
elämän
elämät
sisäpaikallissijat
inessiivi elämässä elämissä
elatiivi elämästä elämistä
illatiivi elämään elämiin
ulkopaikallissijat
adessiivi elämällä elämillä
ablatiivi elämältä elämiltä
allatiivi elämälle elämille
muut sijamuodot
essiivi elämänä eläminä
translatiivi elämäksi elämiksi
abessiivi elämättä elämittä
instruktiivi elämin
komitatiivi elämine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo elämä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa
Nämä käännökset on merkitty korjattaviksi.
Syy: Mihin merkityksiin nämä ovat käännöksiä?

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

arkielämä, avioelämä, boheemielämä, elinkeinoelämä, elämäkerta, elämänaika, elämänalue, elämänarvo, elämänasenne, elämänehto, elämäneliksiiri, elämänfilosofia, elämänhallinta, elämänhalu, elämänihanne, elämänilmiö, elämänilo, elämänjano, elämänjärjestys, elämänkaari, elämänkatsomus, elämänkatsomustieto, elämänkipinä, elämänkohtalo, elämänkokemus, elämänkoulu, elämänkumppani, elämänkutsumus, elämänkäsitys, elämänlaatu, elämänlangat, elämänlanka, elämänmuoto, elämänmuutos, elämänmyönteinen, elämännälkä, elämänohje, elämänpelko, elämänpiiri, elämänpuu, elämänrytmi, elämäntaiteilija, elämäntaival, elämäntapa, elämäntarina, elämäntehtävä, elämäntoveri, elämäntyyli, elämäntyö, elämänura, elämänusko, elämänvaihe, elämänviisaus, erakkoelämä, hengenelämä, huvielämä, ihmiselämä, järjestöelämä, kaksoiselämä, katuelämä, kerjäläiselämä, kiertolaiselämä, kituelämä, koiranelämä, kouluelämä, kulkurielämä, kulttuurielämä, kunnalliselämä, leirielämä, liike-elämä, luostarielämä, maalaiselämä, matkalaukkuelämä, merielämä, musiikkielämä, mustalaiselämä, osakuntaelämä, paimentolaiselämä, perhe-elämä, poikamieselämä, puolue-elämä, rakkauselämä, rantaelämä, seksielämä, seksuaalielämä, seuraelämä, seurakuntaelämä, sielunelämä, siviilielämä, sotilaselämä, sukupuolielämä, taide-elämä, taiteilijaelämä, talouselämä, tekoelämä, tosielämä, tunne-elämä, työelämä, ulkoilmaelämä, uskonelämä, varjoelämä, vesielämä, yhdyselämä, yhteiselämä, yhteiskuntaelämä, yksityiselämä, yöelämä

Aiheesta muualla

muokkaa
  • elämä Kielitoimiston sanakirjassa
  • elämä Tieteen termipankissa
  • Artikkelit 1011, 3688 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

elämä

  1. (taivutusmuoto) agenttipartisiippi verbistä elää

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi eläma elämat
genetiivi eläman elämien
(elämain)
partitiivi elämaa elämia
akkusatiivi eläma; eläman elämat
sisäpaikallissijat
inessiivi elämassa elämissa
elatiivi elämasta elämista
illatiivi elämaan elämiin
ulkopaikallissijat
adessiivi elämalla elämilla
ablatiivi elämalta elämilta
allatiivi elämalle elämille
muut sijamuodot
essiivi elämana elämina
translatiivi elämaksi elämiksi
abessiivi elämatta elämitta
instruktiivi elämin
komitatiivi elämine

elämä (inf. elläq, yks.3. eläs)

  1. elää
    Kuis elät?
    Miten menee? Kuinka voit? Mitä kuuluu?
  2. asua
    Ta eläs liinan.
    Hän asuu kaupungissa.

Etymologia

muokkaa