elämäntapa
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- yksilölle tai yhteisölle tunnusomainen tapa elää tai toimia
- (sosiologia) arkielämän tapahtumasarja merkityksineen ja pyrkimyksineen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈelæmænˌt̪ɑpɑ/
- tavutus: e‧lä‧män‧ta‧pa
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | elämäntapa | elämäntavat |
genetiivi | elämäntavan | elämäntapojen (elämäntapain) |
partitiivi | elämäntapaa | elämäntapoja |
akkusatiivi | elämäntapa; elämäntavan |
elämäntavat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | elämäntavassa | elämäntavoissa |
elatiivi | elämäntavasta | elämäntavoista |
illatiivi | elämäntapaan | elämäntapoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | elämäntavalla | elämäntavoilla |
ablatiivi | elämäntavalta | elämäntavoilta |
allatiivi | elämäntavalle | elämäntavoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | elämäntapana | elämäntapoina |
translatiivi | elämäntavaksi | elämäntavoiksi |
abessiivi | elämäntavatta | elämäntavoitta |
instruktiivi | – | elämäntavoin |
komitatiivi | – | elämäntapoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | elämäntava- | |
vahva vartalo | elämäntapa- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Huomautukset
muokkaaEi saa sekoittaa sanan elintapa kanssa.
Kielitoimiston (Kotus) kanta on, että sanat ovat synonyymejä.
elämäntapa 1. = elintapa. Terveet, säännölliset elämäntavat. Vaatimattomiin elämäntapoihin tottunut. 2. yksilölle t. yhteisölle tunnusomainen, leimallinen tapa elää t. toimia. Amerikkalainen elämäntapa. Liikunta on hänelle elämäntapa.
Etymologia
muokkaayhdyssana sanan elämä yksikön genetiivimuodosta elämän ja sanasta tapa
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- elämäntapa Kielitoimiston sanakirjassa