Suomi Muokkaa

Substantiivi Muokkaa

asua

  1. (taivutusmuoto) partitiivi sanasta asu

Verbi Muokkaa

asua (52) (taivutus[luo])

  1. elää ja pitää majaa jossakin

Ääntäminen Muokkaa

  • IPA: /ˈɑsuɑˣ/
  • tavutus: a‧su‧a

Etymologia Muokkaa

Johdos yleiskieleen kuulumattomasta asea-verbistä kuten mm. sanat asema, asentaa, asento, asettaa.[1]

Käännökset Muokkaa

Liittyvät sanat Muokkaa

Johdokset Muokkaa
Yhdyssanat Muokkaa

asuin-: asuinalue, asuinhuone, asuinhuoneisto, asuinkumppani, asuinkunta, asuinpaikka, asuinpinta-ala, asuinrakennus, asuinsija, asuintoveri, asuinyhteisö, asuinympäristö

asuma-: asuma-alue, asumalähiö

asuminen-: asumiskustannukset, asumisoikeus, asumistaso, asumistiheys, asumistuki

asumus-: asumusero

Aiheesta muualla Muokkaa

  • asua Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet Muokkaa

  1. Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004. Hakusanat asema.