Substantiivi

muokkaa

asua

  1. (taivutusmuoto) partitiivi sanasta asu

asua (52) (taivutus[luo])

  1. elää ja pitää majaa jossakin

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈɑsuɑˣ/
  • tavutus: a‧su‧a

Etymologia

muokkaa

Johdos yleiskieleen kuulumattomasta asea-verbistä kuten mm. sanat asema, asentaa, asento, asettaa.[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

asuin-: asuinalue, asuinhuone, asuinhuoneisto, asuinkumppani, asuinkunta, asuinpaikka, asuinpinta-ala, asuinrakennus, asuinsija, asuintoveri, asuinyhteisö, asuinympäristö

asuma-: asuma-alue, asumalähiö

asuminen-: asumiskustannukset, asumisoikeus, asumistaso, asumistiheys, asumistuki

asumus-: asumusero

Aiheesta muualla

muokkaa
  • asua Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 161, 2194, 3689 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004. Hakusanat asema.