SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

asua

  1. (taivutusmuoto) partitiivi sanasta asu

VerbiMuokkaa

asua (52) (taivutus)

  1. elää ja pitää majaa jossakin

EtymologiaMuokkaa

Johdos yleiskieleen kuulumattomasta asea-verbistä kuten mm. sanat asema, asentaa, asento, asettaa.[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

asuin-, asuinalue, asuinhuone, asuinhuoneisto, asuinkumppani, asuinkunta, asuinpaikka, asuinpinta-ala, asuinrakennus, asuinsija, asuintoveri, asuinyhteisö, asuinympäristö, asuma-alue, asumalähiö, asumiskustannukset, asumisoikeus, asumistaso, asumistiheys, asumistuki

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • asua Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004. Hakusanat asema.