asumusero

Suomi

Substantiivi

asumusero

1. avioliitossa eläneiden ihmisten muuttaminen asumaan erilleen toisistaan

   Aikaisemmin voimassa olleen avioliittolain mukaan puolisoiden tuli hakea asumuseroa ja asua sen jälkeen erillään yksi vuosi tai asua erillään toisistaan kaksi vuotta saadakseen avioeron muulla kuin syyllisyysperusteella. (väestöliitto)

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑsumusˌero/
• tavutus: a‧su‧mus‧e‧ro

Etymologia

yhdyssana sanoista asumus ja ero, vanhemmasta termistä "vuode- ja asumusero", puolisot ovat muuttaneet eri asumuksiin

Käännökset

1. parisuhteessa eläneiden ihmisten muuttaminen asumaan erilleen toisistaan

englanti: judicial separation

ruotsi: boskillnad, hemskillnad

Aiheesta muualla

• asumusero Kielitoimiston sanakirjassa