SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

asumus (39)

  1. vaatimaton rakennelma, jota käytetään asumiseen
    Teltta, jurtta ja tiipii ovat asumuksia.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈɑsumus/
  • tavutus: a‧su‧mus

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi asumus asumukset
genetiivi asumuksen asumusten
asumuksien
partitiivi asumusta asumuksia
akkusatiivi asumus;
asumuksen
asumukset
sisäpaikallissijat
inessiivi asumuksessa asumuksissa
elatiivi asumuksesta asumuksista
illatiivi asumukseen asumuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi asumuksella asumuksilla
ablatiivi asumukselta asumuksilta
allatiivi asumukselle asumuksille
muut sijamuodot
essiivi asumuksena asumuksina
translatiivi asumukseksi asumuksiksi
abessiivi asumuksetta asumuksitta
instruktiivi asumuksin
komitatiivi asumuksine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

asumusero, asumusrykelmä, ihmisasumus, luola-asumus

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • asumus Kielitoimiston sanakirjassa