Wikipedia
Katso artikkeli Asutus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
Asutusta

Substantiivi

muokkaa

asutus (39)[1]

  1. paikka tai alue, jolla asutaan pysyvästi
    Kylät ja kaupungit ovat asutuksia.
  2. ihmisten pysyvä asuminen jollakin alueella
    Suomen asutus tiivistyy kasvukeskuksiin.
  3. uuden asutuksen perustaminen, asuttaminen
    Siirtokarjalaisten asutuskysymys.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈɑsut̪us/
  • tavutus: a‧su‧tus

Taivutus

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • asutus Kielitoimiston sanakirjassa
  • asutus Tieteen termipankissa

Substantiivi

muokkaa

asutus (gen asutuse, part asutust)

  1. julkinen laitos
    Ministeeriumid, riiklikud ametid, koolid, kohtud, teatrid ja teised asutused. – Ministeriöt, valtion virastot, koulut, oikeudet, teatterit ja muut julkiset laitokset.
  2. virasto, viranomainen; toimisto; järjestö tms.
    Fenno-Ugria Asutus – Fenno-Ugria järjestö

Taivutus

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik : asutus
  • asutus Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39