asuttaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaasuttaminen (38)
- suunnitelmallista asuntojen ja asukkaiden sijoittamista alueelle, jossa ei entuudestaan ole merkittää asutusta
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | asuttaminen | asuttamiset |
genetiivi | asuttamisen | asuttamisten asuttamisien |
partitiivi | asuttamista | asuttamisia |
akkusatiivi | asuttaminen; asuttamisen |
asuttamiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | asuttamisessa | asuttamisissa |
elatiivi | asuttamisesta | asuttamisista |
illatiivi | asuttamiseen | asuttamisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | asuttamisella | asuttamisilla |
ablatiivi | asuttamiselta | asuttamisilta |
allatiivi | asuttamiselle | asuttamisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | asuttamisena (asuttamisna) |
asuttamisina |
translatiivi | asuttamiseksi | asuttamisiksi |
abessiivi | asuttamisetta | asuttamisitta |
instruktiivi | – | asuttamisin |
komitatiivi | – | asuttamisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | asuttamise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
asuttamis- |
Etymologia
muokkaaasuttaa-verbistä muodostettu teonnimi
Käännökset
muokkaa1. asuttaminen
|
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- asuttaminen Tieteen termipankissa
Verbi
muokkaaasuttaminen
- (taivutusmuoto) IV-infinitiivi verbistä asuttaa