Asutettua seutua

Substantiivi

muokkaa

asuttaminen (38)

  1. suunnitelmallista asuntojen ja asukkaiden sijoittamista alueelle, jossa ei entuudestaan ole merkittää asutusta

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi asuttaminen asuttamiset
genetiivi asuttamisen asuttamisten
asuttamisien
partitiivi asuttamista asuttamisia
akkusatiivi asuttaminen;
asuttamisen
asuttamiset
sisäpaikallissijat
inessiivi asuttamisessa asuttamisissa
elatiivi asuttamisesta asuttamisista
illatiivi asuttamiseen asuttamisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi asuttamisella asuttamisilla
ablatiivi asuttamiselta asuttamisilta
allatiivi asuttamiselle asuttamisille
muut sijamuodot
essiivi asuttamisena
(asuttamisna)
asuttamisina
translatiivi asuttamiseksi asuttamisiksi
abessiivi asuttamisetta asuttamisitta
instruktiivi asuttamisin
komitatiivi asuttamisine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo asuttamise-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
asuttamis-

Etymologia

muokkaa

asuttaa-verbistä muodostettu teonnimi

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

asuttaminen

  1. (taivutusmuoto) IV-infinitiivi verbistä asuttaa