Substantiivi

muokkaa

rakennelma (10)[1]

  1. rakenneosista muodostuva konstruktio, joka on monimutkaisempi kuin rakenne, mutta yksinkertaisempi kuin rakennus
    Lapsena teimme palikoista kaikenlaisia rakennelmia.
    Kasvihuone, koirankoppi ja asumukset ovat rakennelmia.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈrɑkenˌnelmɑ/
  • tavutus: ra‧ken‧nel‧ma

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rakennelma rakennelmat
genetiivi rakennelman rakennelmien
(rakennelmain)
partitiivi rakennelmaa rakennelmia
akkusatiivi rakennelma;
rakennelman
rakennelmat
sisäpaikallissijat
inessiivi rakennelmassa rakennelmissa
elatiivi rakennelmasta rakennelmista
illatiivi rakennelmaan rakennelmiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rakennelmalla rakennelmilla
ablatiivi rakennelmalta rakennelmilta
allatiivi rakennelmalle rakennelmille
muut sijamuodot
essiivi rakennelmana rakennelmina
translatiivi rakennelmaksi rakennelmiksi
abessiivi rakennelmatta rakennelmitta
instruktiivi rakennelmin
komitatiivi rakennelmine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rakennelma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

aaterakennelma, ajatusrakennelma, oppirakennelma, tilapäisrakennelma

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10