asuinhuone

Suomi

Substantiivi

asuinhuone (48)

1. seinillä erotettu varsinaisesti asumiskäyttöön varattu tila rakennuksessa

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑsui̯nˌhuo̯neˣ/
• tavutus: a‧suin‧huo‧ne

Etymologia

yhdyssana sanoista asuin- ja huone

Käännökset

1. seinillä erotettu asumiskäyttöön varattu tila rakennuksessa

Ks. huone

Aiheesta muualla

• asuinhuone Kielitoimiston sanakirjassa