Katso myös: asentó
Wikipedia
Katso artikkeli Asento Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Interjektio

muokkaa

asento

  1. (armeija) käsky asettua valmiusasentoon seuraavaan käskynantoon valmistautumista varten
    Asento!

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Vieruskäsitteet
muokkaa

Substantiivi

muokkaa

asento (1-J)

  1. positio, se avaruudellinen tila missä joku tai jokin on itseensä tai johonkin muuhun kohteeseen nähden
  2. ihmisen vartalon tai sen osien keskinäinen sijainti
    Millaisessa asennossa luet kirjaa tai katsot televisiota?
    Ihmisen on hyvä välillä vaihtaa asentoa.
    Huonossa asennossa nukkuminen ei ole pidemmän päälle terveellistä.
  3. (armeija) valmiusasento seisten kantapäät yhdessä ja kädet nyrkissä kiinni jalkojen ulkosyrjissä
    Luutnantti Lammio määräsi kolmikon seisomaan kovennettua asennossa täyspakkauksen ja kiväärin kera.
  4. (murteellinen, Kainuu) oleskelupaikka, majailupaikka, asuinpaikka
    omituinen akka omituisessa asennossa
    oma vaimo omassa asunnossa

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: [ˈɑ̝se̞n̪t̪ʷo̞]
Tavutus
muokkaa
  • tavutus: a‧sen‧to

Taivutus

muokkaa

Etymologia

muokkaa

johdos sanasta asentaa (asent- + -o) < yleiskieleen kuulumattomasta asea-verbistä[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • asento Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004. Hakusanat asema, asenne.