Katso myös: Lepo
 
Lepo

Interjektio

muokkaa

lepo!

  1. (sodankäynti) käsky jolla sotilaat siirtävät perusasennosta vasenta jalkaansa noin oman jalkansa verran vasemmalle ja hellittävät hieman korostettua ryhtiään

Käännökset

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

lepo (1-E)

  1. nukkuminen tai kiireetön paikoillaan oleminen, rauhoittuminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈlepo/, [ˈle̞po̞]
  • tavutus: le‧po

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lepo levot
genetiivi levon lepojen
partitiivi lepoa lepoja
akkusatiivi lepo;
levon
levot
sisäpaikallissijat
inessiivi levossa levoissa
elatiivi levosta levoista
illatiivi lepoon lepoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi levolla levoilla
ablatiivi levolta levoilta
allatiivi levolle levoille
muut sijamuodot
essiivi lepona lepoina
translatiivi levoksi levoiksi
abessiivi levotta levoitta
instruktiivi levoin
komitatiivi lepoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo levo-
vahva vartalo lepo-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

aselepo, hermolepo, lepoaika, lepoasento, lepoaste, lepohetki, lepokausi, lepokitka, lepokoti, lepolesti, lepopaikka, lepopäivä, leposävel, lepotauko, lepotila, lepotuoli, lepovirta, lepovuoro, päivälepo, ruokalepo, sunnuntailepo, viikkolepo, vuodelepo, yölepo

Aiheesta muualla

muokkaa
  • lepo Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 179, 796, 3863 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa