lepo

Katso myös: Lepo

Suomi

Lepo

Interjektio

lepo!

(sodankäynti) käsky jolla sotilaat siirtävät perusasennosta vasenta jalkaansa noin oman jalkansa verran vasemmalle ja hellittävät hieman korostettua ryhtiään

Käännökset

1. käsky

englanti: at ease, parade rest
ranska: repos

ruotsi: lediga
venäjä: вольно

Substantiivi

lepo (1-E)

nukkuminen tai kiireetön paikoillaan oleminen, rauhoittuminen

Ääntäminen

IPA: /ˈlepo/, [ˈle̞po̞]
tavutus: le‧po

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	lepo	levot
genetiivi	levon	lepojen
partitiivi	lepoa	lepoja
akkusatiivi	lepo; levon	levot
sisäpaikallissijat
inessiivi	levossa	levoissa
elatiivi	levosta	levoista
illatiivi	lepoon	lepoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	levolla	levoilla
ablatiivi	levolta	levoilta
allatiivi	levolle	levoille
muut sijamuodot
essiivi	lepona	lepoina
translatiivi	levoksi	levoiksi
abessiivi	levotta	levoitta
instruktiivi	–	levoin
komitatiivi	–	lepoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	levo-
vahva vartalo	lepo-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi levätä ((vahva) vokaalivartalo lepää-) + johdin -o

Käännökset

1. nukkuminen

englanti: rest, (vanhentunut) repose

ruotsi: vila

Liittyvät sanat

levätä

Johdokset

adjektiivit: levollinen, levoton

Yhdyssanat

Aiheesta muualla

lepo Kielitoimiston sanakirjassa
Artikkelit 179, 796, 3863 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=lepo&oldid=4954495”