Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Lepo


SuomiMuokkaa

InterjektioMuokkaa

lepo!

  1. (sodankäynti) käsky jolla sotilaat siirtävät perusasennosta vasenta jalkaansa noin oman jalkansa verran vasemmalle ja hellittävät hieman korostettua ryhtiään

KäännöksetMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

lepo (1-E)

  1. nukkuminen tai kiireetön paikoillaan oleminen, rauhoittuminen

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈlepo/, [ˈle̞po̞]
  • tavutus: le‧po

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lepo levot
genetiivi levon lepojen
partitiivi lepoa lepoja
akkusatiivi lepo;
levon
levot
sisäpaikallissijat
inessiivi levossa levoissa
elatiivi levosta levoista
illatiivi lepoon lepoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi levolla levoilla
ablatiivi levolta levoilta
allatiivi levolle levoille
muut sijamuodot
essiivi lepona lepoina
translatiivi levoksi levoiksi
abessiivi levotta levoitta
instruktiivi levoin
komitatiivi lepoine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

aselepo, hermolepo, lepoaika, lepoasento, lepoaste, lepohetki, lepokausi, lepokitka, lepokoti, lepolesti, lepopaikka, lepopäivä, leposävel, lepotauko, lepotila, lepotuoli, lepovirta, lepovuoro, päivälepo, ruokalepo, sunnuntailepo, viikkolepo, vuodelepo, yölepo

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • lepo Kielitoimiston sanakirjassa