ilmiö
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaailmiö (3)
- aistein havaittava, usein mielenkiintoa herättävä luonnon tai yhteiskunnan tapahtuma tai muu ilmenevä erityisyys, joka toistuu tai on toistettavissa
- Luonnontieteissä tutkitaan luonnon ilmiöitä, kuten esimerkiksi tuulia ja salamoita.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈilmiø/, [ˈilmiø]
- tavutus: il‧mi‧ö
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ilmiö | ilmiöt |
genetiivi | ilmiön | ilmiöiden ilmiöitten |
partitiivi | ilmiötä | ilmiöitä |
akkusatiivi | ilmiö; ilmiön |
ilmiöt |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ilmiössä | ilmiöissä |
elatiivi | ilmiöstä | ilmiöistä |
illatiivi | ilmiöön | ilmiöihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ilmiöllä | ilmiöillä |
ablatiivi | ilmiöltä | ilmiöiltä |
allatiivi | ilmiölle | ilmiöille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ilmiönä | ilmiöinä |
translatiivi | ilmiöksi | ilmiöiksi |
abessiivi | ilmiöttä | ilmiöittä |
instruktiivi | – | ilmiöin |
komitatiivi | – | ilmiöine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | ilmiö- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. aisteinhavaittava tapahtuma
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: ilmiömäinen
Yhdyssanat
muokkaaelämänilmiö, hiusputki-ilmiö, ilmiöoppiminen, joukkoilmiö, jälki-ilmiö, kapillaari-ilmiö, kasvihuoneilmiö, kiinailmiö, kissansilmäilmiö, lieveilmiö, luonnonilmiö, muoti-ilmiö, oheisilmiö, pintailmiö, poikkeusilmiö, pullonkaulailmiö, rinnakkaisilmiö, satunnaisilmiö, seurannaisilmiö, seurausilmiö, sisarilmiö, sivuilmiö, sähköilmiö, sääilmiö, valoilmiö, vuodenaikaisilmiö, väsymisilmiö, ääri-ilmiö