mekastus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈmekɑst̪us/
- tavutus: me‧kas‧tus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mekastus | mekastukset |
| genetiivi | mekastuksen | mekastusten mekastuksien |
| partitiivi | mekastusta | mekastuksia |
| akkusatiivi | mekastus; mekastuksen |
mekastukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mekastuksessa | mekastuksissa |
| elatiivi | mekastuksesta | mekastuksista |
| illatiivi | mekastukseen | mekastuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mekastuksella | mekastuksilla |
| ablatiivi | mekastukselta | mekastuksilta |
| allatiivi | mekastukselle | mekastuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mekastuksena | mekastuksina |
| translatiivi | mekastukseksi | mekastuksiksi |
| abessiivi | mekastuksetta | mekastuksitta |
| instruktiivi | – | mekastuksin |
| komitatiivi | – | mekastuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | mekastukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
mekastus- | |
Aiheesta muualla
muokkaa- mekastus Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39