Adjektiivi

muokkaa

menevä (10) (komparatiivi menevämpi, superlatiivi menevin) (taivutus[luo])

  1. nopea, vauhdikas, halukas menemään
    Täällä soitetaan menevää musiikkia.
    Nuoriso on vanhojen mielestä menevää ja usein kuritonta.
    Menevä ravuri on omistajalleen mieleen.
  2. kaupaksi käyvä
    Otamme myyntiin vain meneviä tuotteita.
    Viime kauden mallit eivät enää ole kovin meneviä.

Etymologia

muokkaa
  • 1. partisiippi verbistä mennä

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • menevä Kielitoimiston sanakirjassa

menevä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä mennä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi menevä menevät
genetiivi menevän menevien
(meneväin)
partitiivi menevää meneviä
akkusatiivi menevä; menevän menevät
sisäpaikallissijat
inessiivi menevässä menevissä
elatiivi menevästä menevistä
illatiivi menevään meneviin
ulkopaikallissijat
adessiivi menevällä menevillä
ablatiivi menevältä meneviltä
allatiivi menevälle meneville
muut sijamuodot
essiivi menevänä menevinä
translatiivi meneväksi meneviksi
abessiivi menevättä menevittä
instruktiivi menevin
komitatiivi menevine