Substantiivi

muokkaa

epäjärjestys (39)

  1. järjestyksettömyys
  2. kaaos
  3. sekaannus
  4. sekamelska
  5. sekasotku

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈepæˌjærjest̪ys/
  • tavutus: e‧pä‧jär‧jes‧tys

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi epäjärjestys epäjärjestykset
genetiivi epäjärjestyksen epäjärjestysten
epäjärjestyksien
partitiivi epäjärjestystä epäjärjestyksiä
akkusatiivi epäjärjestys;
epäjärjestyksen
epäjärjestykset
sisäpaikallissijat
inessiivi epäjärjestyksessä epäjärjestyksissä
elatiivi epäjärjestyksestä epäjärjestyksistä
illatiivi epäjärjestykseen epäjärjestyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi epäjärjestyksellä epäjärjestyksillä
ablatiivi epäjärjestykseltä epäjärjestyksiltä
allatiivi epäjärjestykselle epäjärjestyksille
muut sijamuodot
essiivi epäjärjestyksenä epäjärjestyksinä
translatiivi epäjärjestykseksi epäjärjestyksiksi
abessiivi epäjärjestyksettä epäjärjestyksittä
instruktiivi epäjärjestyksin
komitatiivi epäjärjestyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo epäjärjestykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
epäjärjestys-

Etymologia

muokkaa

yhdyssana sanoista epä- ja järjestys

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa