sekaannus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasekaannus (39)
- sekaantuminen; epäselvä tilanne
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsekɑːnːus/
- tavutus: se‧kaan‧nus
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | sekaannus | sekaannukset |
genetiivi | sekaannuksen | sekaannusten sekaannuksien |
partitiivi | sekaannusta | sekaannuksia |
akkusatiivi | sekaannus; sekaannuksen |
sekaannukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | sekaannuksessa | sekaannuksissa |
elatiivi | sekaannuksesta | sekaannuksista |
illatiivi | sekaannukseen | sekaannuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | sekaannuksella | sekaannuksilla |
ablatiivi | sekaannukselta | sekaannuksilta |
allatiivi | sekaannukselle | sekaannuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | sekaannuksena | sekaannuksina |
translatiivi | sekaannukseksi | sekaannuksiksi |
abessiivi | sekaannuksetta | sekaannuksitta |
instruktiivi | – | sekaannuksin |
komitatiivi | – | sekaannuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | sekaannukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
sekaannus- |
Etymologia
muokkaajohdos verbistä sekaantua (sekaannu- + -s)
Käännökset
muokkaa1. sekaantuminen
|
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- sekaannus Kielitoimiston sanakirjassa