Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

menekki (5-A)

  1. se, että jokin menee kaupaksi
  2. se määrä, mitä jotakin menee kaupaksi
  3. kulutus; määrä joka kuluu johonkin tuotteeseen tai toimintaan
    maalin menekki neliömetriä kohti

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmenekːi/
  • tavutus: me‧nek‧ki

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi menekki menekit
genetiivi menekin menekkien
(menekkein)
partitiivi menekkiä menekkejä
akkusatiivi menekki;
menekin
menekit
sisäpaikallissijat
inessiivi menekissä menekeissä
elatiivi menekistä menekeistä
illatiivi menekkiin menekkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi menekillä menekeillä
ablatiivi menekiltä menekeiltä
allatiivi menekille menekeille
muut sijamuodot
essiivi menekkinä menekkeinä
translatiivi menekiksi menekeiksi
abessiivi menekittä menekeittä
instruktiivi menekein
komitatiivi menekkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo meneki-
vahva vartalo menekki-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

johdos sanasta mennä (vokaalivartalo mene- + -kki)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • menekki Kielitoimiston sanakirjassa