menettää (53-C) (taivutus[luo])

  1. joutua eroon jostakin omistamastaan

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈmenet̪ːæːˣ/
  • tavutus: me‧net‧tää

Etymologia

muokkaa

kausatiivijohdos verbistä mennä

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Idiomit

muokkaa
menettää henkensä
menehtyä, kuolla
menettää malttinsa
hermostua

Aiheesta muualla

muokkaa