menettäminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaamenettäminen (38)
- teonnimi verbistä menettää
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | menettäminen | menettämiset |
genetiivi | menettämisen | menettämisten menettämisien |
partitiivi | menettämistä | menettämisiä |
akkusatiivi | menettäminen; menettämisen |
menettämiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | menettämisessä | menettämisissä |
elatiivi | menettämisestä | menettämisistä |
illatiivi | menettämiseen | menettämisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | menettämisellä | menettämisillä |
ablatiivi | menettämiseltä | menettämisiltä |
allatiivi | menettämiselle | menettämisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | menettämisenä (menettämisnä) |
menettämisinä |
translatiivi | menettämiseksi | menettämisiksi |
abessiivi | menettämisettä | menettämisittä |
instruktiivi | – | menettämisin |
komitatiivi | – | menettämisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | menettämise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
menettämis- |