Wikipedia
Katso artikkeli Akka Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

akka (9-A) (monikko akat)

  1. vaimo (erityisesti joissakin murteissa)
    Korea akka ottaa pittää, haukkuu se rumakin.
  2. (halventava) nainen, ämmä, muija

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈɑkːɑ/
  • tavutus: ak‧ka

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi akka akat
genetiivi akan akkojen
(akkain)
partitiivi akkaa akkoja
akkusatiivi akka;
akan
akat
sisäpaikallissijat
inessiivi akassa akoissa
elatiivi akasta akoista
illatiivi akkaan akkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi akalla akoilla
ablatiivi akalta akoilta
allatiivi akalle akoille
muut sijamuodot
essiivi akkana akkoina
translatiivi akaksi akoiksi
abessiivi akatta akoitta
instruktiivi akoin
komitatiivi akkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo aka-
vahva vartalo akka-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Pohjanakka, akankaali, akansieni, akantappokone, akanvirta, akkainlehti, akkalauma, akkavalta, akkaväki, juoruakka, noita-akka

Aiheesta muualla

muokkaa
  • akka Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 379, 386 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa