Substantiivi

muokkaa

vaimo (1)

  1. naimisissa oleva naispuolinen puoliso, aviovaimo
    Matilla on vaimo ja kolme lasta.
    Polygamiassa miehellä saattaa olla monta vaimoa.
    Vaimoni on muiden rouvien kanssa alkanut harrastaa vatsatanssia.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋɑi̯mo/, [ˈʋɑimo̞]
  • tavutus: vai‧mo

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vaimo vaimot
genetiivi vaimon vaimojen
partitiivi vaimoa vaimoja
akkusatiivi vaimo;
vaimon
vaimot
sisäpaikallissijat
inessiivi vaimossa vaimoissa
elatiivi vaimosta vaimoista
illatiivi vaimoon vaimoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vaimolla vaimoilla
ablatiivi vaimolta vaimoilta
allatiivi vaimolle vaimoille
muut sijamuodot
essiivi vaimona vaimoina
translatiivi vaimoksi vaimoiksi
abessiivi vaimotta vaimoitta
instruktiivi vaimoin
komitatiivi vaimoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vaimo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • kantauralin wajmV ’sydän’ (V = vokaali); vanhassa suomen kielessä vaimo merkitsi myös ’itseä’, ’sielua’ (vrt. viron vaim)

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

aviovaimo, avovaimo, edustusvaimo, jalkavaimo, lempivaimo, leskivaimo, mallivaimo, sivuvaimo, vaimoeläjä, vaimoihminen, vaimomarkkinat, vaimonhakkaaja, vaimonosto, vaimoväki

Vieruskäsitteet
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • vaimo Kielitoimiston sanakirjassa