SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

vaimo (1)

  1. miehensä kanssa naimisissa oleva naispuolinen puoliso, aviovaimo
    Matilla on vaimo ja kolme lasta.
    Polygamiassa miehellä saattaa olla monta vaimoa.
    Vaimoni on muiden rouvien kanssa alkanut harrastaa vatsatanssia.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈʋɑi̯mo/, [ˈʋɑimo̞]
  • tavutus: vai‧mo

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vaimo vaimot
genetiivi vaimon vaimojen
partitiivi vaimoa vaimoja
akkusatiivi vaimo;
vaimon
vaimot
sisäpaikallissijat
inessiivi vaimossa vaimoissa
elatiivi vaimosta vaimoista
illatiivi vaimoon vaimoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vaimolla vaimoilla
ablatiivi vaimolta vaimoilta
allatiivi vaimolle vaimoille
muut sijamuodot
essiivi vaimona vaimoina
translatiivi vaimoksi vaimoiksi
abessiivi vaimotta vaimoitta
instruktiivi vaimoin
komitatiivi vaimoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vaimo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

EtymologiaMuokkaa

  • kantauralin *wajmV ’sydän’ (V = vokaali); vanhassa suomen kielessä vaimo merkitsi myös ’itseä’, ’sielua

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

aviovaimo, avovaimo, edustusvaimo, jalkavaimo, lempivaimo, leskivaimo, mallivaimo, sivuvaimo, vaimoeläjä, vaimoihminen, vaimomarkkinat, vaimonosto, vaimoväki

VieruskäsitteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • vaimo Kielitoimiston sanakirjassa