puoliso
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapuoliso (2)
- mies (aviomies) tai vaimo
- Mies ja vaimo ovat puolisoita keskenään.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpuo̯liso/
- tavutus: puo‧li‧so
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | puoliso | puolisot |
| genetiivi | puolison | puolisojen puolisoiden puolisoitten |
| partitiivi | puolisoa | puolisoita puolisoja |
| akkusatiivi | puoliso; puolison |
puolisot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | puolisossa | puolisoissa |
| elatiivi | puolisosta | puolisoista |
| illatiivi | puolisoon | puolisoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | puolisolla | puolisoilla |
| ablatiivi | puolisolta | puolisoilta |
| allatiivi | puolisolle | puolisoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | puolisona | puolisoina |
| translatiivi | puolisoksi | puolisoiksi |
| abessiivi | puolisotta | puolisoitta |
| instruktiivi | – | puolisoin |
| komitatiivi | – | puolisoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | puoliso- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa1. mies (aviomies) tai vaimo