SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

puoliso (2)

  1. mies (aviomies) tai vaimo
    Mies ja vaimo ovat puolisoita keskenään.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈpuo̯liso/
  • tavutus: puo‧li‧so

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi puoliso puolisot
genetiivi puolison puolisojen
puolisoiden
puolisoitten
partitiivi puolisoa puolisoita
puolisoja
akkusatiivi puoliso;
puolison
puolisot
sisäpaikallissijat
inessiivi puolisossa puolisoissa
elatiivi puolisosta puolisoista
illatiivi puolisoon puolisoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi puolisolla puolisoilla
ablatiivi puolisolta puolisoilta
allatiivi puolisolle puolisoille
muut sijamuodot
essiivi puolisona puolisoina
translatiivi puolisoksi puolisoiksi
abessiivi puolisotta puolisoitta
instruktiivi puolisoin
komitatiivi puolisoine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

Wolmar Schildtin käyttöön ottama uudissana[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

aviopuoliso, avopuoliso, prinssipuoliso

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • puoliso Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.