piika
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpiːkɑ/, [ˈpiːkɑ]
- tavutus: pii‧ka
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | piika | piiat |
| genetiivi | piian | piikojen (piikain) |
| partitiivi | piikaa | piikoja |
| akkusatiivi | piika; piian |
piiat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | piiassa | piioissa |
| elatiivi | piiasta | piioista |
| illatiivi | piikaan | piikoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | piialla | piioilla |
| ablatiivi | piialta | piioilta |
| allatiivi | piialle | piioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | piikana | piikoina |
| translatiivi | piiaksi | piioiksi |
| abessiivi | piiatta | piioitta |
| instruktiivi | – | piioin |
| komitatiivi | – | piikoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | piia- | |
| vahva vartalo | piika- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaakeskiaikainen ruotsalainen laina[1]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- verbit: piikoa
Yhdyssanat
muokkaakäenpiika, lapsenpiika, piianpeili, sinipiika, vanhapiika
Aiheesta muualla
muokkaa- piika Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 79 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).