SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

piika (9-D)

  1. naispuolinen palvelija, erityisesti maatalon naispuolinen työntekijä

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: [ˈpiːkɑ]

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi piika piiat
genetiivi piian piikojen
(piikain)
partitiivi piikaa piikoja
akkusatiivi piika;
piian
piiat
sisäpaikallissijat
inessiivi piiassa piioissa
elatiivi piiasta piioista
illatiivi piikaan piikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi piialla piioilla
ablatiivi piialta piioilta
allatiivi piialle piioille
muut sijamuodot
essiivi piikana piikoina
translatiivi piiaksi piioiksi
abessiivi piiatta piioitta
instruktiivi piioin
komitatiivi piikoine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

keskiaikainen ruotsalainen laina[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

käenpiika, lapsenpiika, piianpeili, sinipiika, vanhapiika

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • piika Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).