Wikipedia
Katso artikkeli Renki Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Renkejä

Substantiivi

muokkaa

renki (5-G)

  1. maatalon vakituinen miespuolinen työntekijä agraarikaudella
    Rengin työsuhde oli yleensä automaattisesti uudistuva ja sopimuskausi kesti kekristä kekriin. Rengille kuului talosta täysi ylöspito.
    Mikko Mattilan renki, oikea isäntärenki.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈreŋki/, [ˈreŋki]
  • tavutus: ren‧ki

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi renki rengit
genetiivi rengin renkien
(renkein)
partitiivi renkiä renkejä
akkusatiivi renki;
rengin
rengit
sisäpaikallissijat
inessiivi rengissä rengeissä
elatiivi rengistä rengeistä
illatiivi renkiin renkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rengillä rengeillä
ablatiivi rengiltä rengeiltä
allatiivi rengille rengeille
muut sijamuodot
essiivi renkinä renkeinä
translatiivi rengiksi rengeiksi
abessiivi rengittä rengeittä
instruktiivi rengein
komitatiivi renkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo rengi-
vahva vartalo renki-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

keskiaikainen ruotsalainen laina[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

isäntärenki, palkkarenki, renkitupa, saapasrenki, taksirenki

Aiheesta muualla

muokkaa
  • renki Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 433 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).