renki
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- maatalon vakituinen miespuolinen työntekijä agraarikaudella
- Rengin työsuhde oli yleensä automaattisesti uudistuva ja sopimuskausi kesti kekristä kekriin. Rengille kuului talosta täysi ylöspito.
- Mikko Mattilan renki, oikea isäntärenki.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈreŋki/, [ˈreŋki]
- tavutus: ren‧ki
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | renki | rengit |
genetiivi | rengin | renkien (renkein) |
partitiivi | renkiä | renkejä |
akkusatiivi | renki; rengin |
rengit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | rengissä | rengeissä |
elatiivi | rengistä | rengeistä |
illatiivi | renkiin | renkeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | rengillä | rengeillä |
ablatiivi | rengiltä | rengeiltä |
allatiivi | rengille | rengeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | renkinä | renkeinä |
translatiivi | rengiksi | rengeiksi |
abessiivi | rengittä | rengeittä |
instruktiivi | – | rengein |
komitatiivi | – | renkeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | rengi- | |
vahva vartalo | renki- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
keskiaikainen ruotsalainen laina[1]
Käännökset muokkaa
1. maatalon vakituinen miespuolinen työntekijä agraarikaudella
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
isäntärenki, palkkarenki, renkitupa, saapasrenki, taksirenki
Aiheesta muualla muokkaa
- renki Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).