palvelija

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

palvelija (12)

  1. henkilö, joka palvelee, jonka työ on palvella (etenkin toista, ylempää, henkilöä tai tämän taloutta)

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈpɑlʋeˌlijɑ/
  • tavutus: pal‧ve‧li‧ja

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi palvelija palvelijat
genetiivi palvelijan palvelijoiden
palvelijoitten
(palvelijain)
partitiivi palvelijaa palvelijoita
akkusatiivi palvelija;
palvelijan
palvelijat
sisäpaikallissijat
inessiivi palvelijassa palvelijoissa
elatiivi palvelijasta palvelijoista
illatiivi palvelijaan palvelijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi palvelijalla palvelijoilla
ablatiivi palvelijalta palvelijoilta
allatiivi palvelijalle palvelijoille
muut sijamuodot
essiivi palvelijana palvelijoina
translatiivi palvelijaksi palvelijoiksi
abessiivi palvelijatta palvelijoitta
instruktiivi palvelijoin
komitatiivi palvelijoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo palvelija-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

EtymologiaMuokkaa

Henrik Hoffmanin käyttöön ottama uudissana[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

palvelijanhuone

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 430–476. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.