Substantiivi

muokkaa

palvelija (12)

  1. henkilö, joka palvelee, jonka työ on palvella (etenkin toista, ylempää, henkilöä tai tämän taloutta)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpɑlʋeˌlijɑ/
  • tavutus: pal‧ve‧li‧ja

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi palvelija palvelijat
genetiivi palvelijan palvelijoiden
palvelijoitten
(palvelijain)
partitiivi palvelijaa palvelijoita
akkusatiivi palvelija;
palvelijan
palvelijat
sisäpaikallissijat
inessiivi palvelijassa palvelijoissa
elatiivi palvelijasta palvelijoista
illatiivi palvelijaan palvelijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi palvelijalla palvelijoilla
ablatiivi palvelijalta palvelijoilta
allatiivi palvelijalle palvelijoille
muut sijamuodot
essiivi palvelijana palvelijoina
translatiivi palvelijaksi palvelijoiksi
abessiivi palvelijatta palvelijoitta
instruktiivi palvelijoin
komitatiivi palvelijoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo palvelija-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

palvelijanhuone

Aiheesta muualla

muokkaa