palvelija
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapalvelija (12)
- henkilö, joka palvelee, jonka työ on palvella (etenkin toista, ylempää, henkilöä tai tämän taloutta)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpɑlʋeˌlijɑ/
- tavutus: pal‧ve‧li‧ja
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | palvelija | palvelijat |
genetiivi | palvelijan | palvelijoiden palvelijoitten (palvelijain) |
partitiivi | palvelijaa | palvelijoita |
akkusatiivi | palvelija; palvelijan |
palvelijat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | palvelijassa | palvelijoissa |
elatiivi | palvelijasta | palvelijoista |
illatiivi | palvelijaan | palvelijoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | palvelijalla | palvelijoilla |
ablatiivi | palvelijalta | palvelijoilta |
allatiivi | palvelijalle | palvelijoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | palvelijana | palvelijoina |
translatiivi | palvelijaksi | palvelijoiksi |
abessiivi | palvelijatta | palvelijoitta |
instruktiivi | – | palvelijoin |
komitatiivi | – | palvelijoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | palvelija- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- substantiivit: palvelijatar, palvelijuus
Yhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- palvelija Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 79 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa