Wikipedia
Katso artikkeli Värähtely Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

värähtely (2)[1]

  1. (fysiikka) poikittaista tai pitkittäistä liikettä tasapainotilan ympärillä

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋæræhˌt̪ely/
  • tavutus: vä‧räh‧te‧ly

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi värähtely värähtelyt
genetiivi värähtelyn värähtelyjen
värähtelyiden
värähtelyitten
partitiivi värähtelyä värähtelyitä
värähtelyjä
akkusatiivi värähtely;
värähtelyn
värähtelyt
sisäpaikallissijat
inessiivi värähtelyssä värähtelyissä
elatiivi värähtelystä värähtelyistä
illatiivi värähtelyyn värähtelyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi värähtelyllä värähtelyillä
ablatiivi värähtelyltä värähtelyiltä
allatiivi värähtelylle värähtelyille
muut sijamuodot
essiivi värähtelynä värähtelyinä
translatiivi värähtelyksi värähtelyiksi
abessiivi värähtelyttä värähtelyittä
instruktiivi värähtelyin
komitatiivi värähtelyine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo värähtely-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

sinivärähtely, värähtelyliike, värähtelypiiri

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2