värähteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavärähteleminen (38)
- värähtelyjen esiintyminen t. tapahtuminen
- Yksittäinen värähdys ei liene värähtelemistä.
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | värähteleminen | värähtelemiset |
genetiivi | värähtelemisen | värähtelemisten värähtelemisien |
partitiivi | värähtelemistä | värähtelemisiä |
akkusatiivi | värähteleminen; värähtelemisen |
värähtelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | värähtelemisessä | värähtelemisissä |
elatiivi | värähtelemisestä | värähtelemisistä |
illatiivi | värähtelemiseen | värähtelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | värähtelemisellä | värähtelemisillä |
ablatiivi | värähtelemiseltä | värähtelemisiltä |
allatiivi | värähtelemiselle | värähtelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | värähtelemisenä (värähtelemisnä) |
värähtelemisinä |
translatiivi | värähtelemiseksi | värähtelemisiksi |
abessiivi | värähtelemisettä | värähtelemisittä |
instruktiivi | – | värähtelemisin |
komitatiivi | – | värähtelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | värähtelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
värähtelemis- |
Etymologia
muokkaa- teonnimi verbistä värähdellä
Käännökset
muokkaa1. värähtelyjen esiintyminen t. tapahtuminen
|