Wikipedia
Katso artikkeli Kitara Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

 
Kitara

Substantiivi muokkaa

kitara (13)

  1. luutusta kehittynyt sormilaudallinen tasapohjainen, tavallisesti 6-kielinen kielisoitin
  2. kithara, muinaiskreikkalainen kielisoitin

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkit̪ɑrɑ/
  • tavutus: ki‧ta‧ra

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kitara kitarat
genetiivi kitaran kitaroiden
kitaroitten
kitarojen
(kitarain)
partitiivi kitaraa kitaroita
kitaroja
akkusatiivi kitara;
kitaran
kitarat
sisäpaikallissijat
inessiivi kitarassa kitaroissa
elatiivi kitarasta kitaroista
illatiivi kitaraan kitaroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kitaralla kitaroilla
ablatiivi kitaralta kitaroilta
allatiivi kitaralle kitaroille
muut sijamuodot
essiivi kitarana kitaroina
translatiivi kitaraksi kitaroiksi
abessiivi kitaratta kitaroitta
instruktiivi kitaroin
komitatiivi kitaroine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kitara-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

latinan sanasta cithara < muinaiskreikan sanasta κῐθᾰ́ρᾱ (kithárā) ’kithara’ < persian sihtār[1] (سه‌تار). Nykyinen kitara ei juonnu kitharasta, vaikka onkin perinyt sen nimen.[2]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

bassokitara, havaijinkitara, kitarankieli, kitarakuoro, kitaralaukku, kitaramusiikki, kitaransoittaja, kitarasävellys, sähkökitara

Aiheesta muualla muokkaa

  • kitara Kielitoimiston sanakirjassa

Sloveeni muokkaa

Substantiivi muokkaa

kitara

  1. kitara

Viitteet muokkaa

  1. Kalevi Koukkunen: Atomi ja missi — Vierassanojen etymologinen sanakirja. Porvoo: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16131-4.
  2. Musiikin tietokirja. Toimittaneet Toivo Haapanen, Taneli Kuusisto, L. Arvi P. Poijärvi ja Veikko Helasvuo. Helsinki: Otava, 1956.