kitara
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kitara (13)
- luutusta kehittynyt sormilaudallinen tasapohjainen, tavallisesti 6-kielinen kielisoitin
- kithara, muinaiskreikkalainen kielisoitin
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkit̪ɑrɑ/
- tavutus: ki‧ta‧ra
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kitara | kitarat |
genetiivi | kitaran | kitaroiden kitaroitten kitarojen (kitarain) |
partitiivi | kitaraa | kitaroita kitaroja |
akkusatiivi | kitara; kitaran |
kitarat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kitarassa | kitaroissa |
elatiivi | kitarasta | kitaroista |
illatiivi | kitaraan | kitaroihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kitaralla | kitaroilla |
ablatiivi | kitaralta | kitaroilta |
allatiivi | kitaralle | kitaroille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kitarana | kitaroina |
translatiivi | kitaraksi | kitaroiksi |
abessiivi | kitaratta | kitaroitta |
instruktiivi | – | kitaroin |
komitatiivi | – | kitaroine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kitara- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
latinan sanasta cithara < muinaiskreikan sanasta κῐθᾰ́ρᾱ (kithárā) ’kithara’ < persian sihtār[1] (سهتار). Nykyinen kitara ei juonnu kitharasta, vaikka onkin perinyt sen nimen.[2]
Käännökset muokkaa
1. luutusta kehittynyt sormilaudallinen tasapohjainen, tavallisesti 6-kielinen kielisoitin
2. kithara
Ks. kithara |
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
bassokitara, havaijinkitara, kitarankieli, kitarakuoro, kitaralaukku, kitaramusiikki, kitaransoittaja, kitarasävellys, sähkökitara
Aiheesta muualla muokkaa
- kitara Kielitoimiston sanakirjassa
Sloveeni muokkaa
Substantiivi muokkaa
kitara
Viitteet muokkaa
- ↑ Kalevi Koukkunen: Atomi ja missi — Vierassanojen etymologinen sanakirja. Porvoo: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16131-4.
- ↑ Musiikin tietokirja. Toimittaneet Toivo Haapanen, Taneli Kuusisto, L. Arvi P. Poijärvi ja Veikko Helasvuo. Helsinki: Otava, 1956.