luuttu
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaa- (musiikki) keskiajalta lähtien Euroopassa käytetty kielisoitin
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈluːt̪.t̪u/
- tavutus: luut‧tu
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | luuttu | luutut |
| genetiivi | luutun | luuttujen |
| partitiivi | luuttua | luuttuja |
| akkusatiivi | luuttu; luutun |
luutut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | luutussa | luutuissa |
| elatiivi | luutusta | luutuista |
| illatiivi | luuttuun | luuttuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | luutulla | luutuilla |
| ablatiivi | luutulta | luutuilta |
| allatiivi | luutulle | luutuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | luuttuna | luuttuina |
| translatiivi | luutuksi | luutuiksi |
| abessiivi | luututta | luutuitta |
| instruktiivi | – | luutuin |
| komitatiivi | – | luuttuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | luutu- | |
| vahva vartalo | luuttu- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- moppi tai riepu, jolla luututaan lattia, lattiarätti
Käännökset
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- luuttu Kielitoimiston sanakirjassa