luuttu
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (musiikki) keskiajalta lähtien Euroopassa käytetty kielisoitin
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈluːt̪.t̪u/
- tavutus: luut‧tu
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | luuttu | luutut |
genetiivi | luutun | luuttujen |
partitiivi | luuttua | luuttuja |
akkusatiivi | luuttu; luutun |
luutut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | luutussa | luutuissa |
elatiivi | luutusta | luutuista |
illatiivi | luuttuun | luuttuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | luutulla | luutuilla |
ablatiivi | luutulta | luutuilta |
allatiivi | luutulle | luutuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | luuttuna | luuttuina |
translatiivi | luutuksi | luutuiksi |
abessiivi | luututta | luutuitta |
instruktiivi | – | luutuin |
komitatiivi | – | luuttuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | luutu- | |
vahva vartalo | luuttu- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
arkkiluuttu, barokkiluuttu, bassoluuttu, renessanssiluuttu
Substantiivi muokkaa
- moppi tai riepu, jolla luututaan lattia, lattiarätti
Käännökset muokkaa
1. rätti
|
|
Johdokset muokkaa
- verbit: luututa
Yhdyssanat muokkaa
Rinnakkaismuodot muokkaa
- (murteellinen) luutu
Aiheesta muualla muokkaa
- luuttu Kielitoimiston sanakirjassa