Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

plektra (9) (monikko plektrat)

  1. (musiikki) väline, jolla näppäillään kielisoitinta, tavallisesti mandoliinia tai kitaraa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈplekt̪rɑ/
  • tavutus: plekt‧ra

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi plektra plektrat
genetiivi plektran plektrojen
(plektrain)
partitiivi plektraa plektroja
akkusatiivi plektra;
plektran
plektrat
sisäpaikallissijat
inessiivi plektrassa plektroissa
elatiivi plektrasta plektroista
illatiivi plektraan plektroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi plektralla plektroilla
ablatiivi plektralta plektroilta
allatiivi plektralle plektroille
muut sijamuodot
essiivi plektrana plektroina
translatiivi plektraksi plektroiksi
abessiivi plektratta plektroitta
instruktiivi plektroin
komitatiivi plektroine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo plektra-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • plektra Kielitoimiston sanakirjassa