soitin

Suomi

Substantiivi

soitin (33-C) (monikko soittimet)

1. (musiikki) väline tai laite, jolla tuotetaan musiikkia, soitetaan käsien, jalkojen tai muiden ruumiinosien avulla, musiikki-instrumentti

   Piano ja kitara ovat yleisimpiä harrastajien soittimia.

   Huuliharppu on helposti mukana kulkeva soitin.

2. (tekniikka) laite, ohjelma tai sovellus, joka toistaa tallennettua ääntä tai kuvaa

   Laita CD soittimeen, niin kuullaan mitä siinä on.

Ääntäminen

• IPA: /ˈsoi̯t̪in/, [ˈsʷo̞it̪in]
• tavutus: soi‧tin

Etymologia

verbi soittaa (heikko vartalo soit|a-) + johdin -in

Käännökset

1. musiikki-instrumentti

Ks. musiikki-instrumentti

2. laite joka toistaa ääntä

englanti: player italia: lettore CD m., mangianastri m. ruotsi: spelare

venäjä: плеер m. viro: mängija; pleier

Liittyvät sanat

• fagotti, flyygeli, harppu, huuliharppu, kitara, patarumpu, piano, puupuhallin, sitra, triangeli, vaskipuhallin, viulu
• soida, soittaa, soittaja, soittimisto
• musiikki

Synonyymit

• (musiikki) instrumentti, musiikki-instrumentti

Johdokset

• adjektiivit: soittimellinen
• substantiivit: soitinnus
• verbit: soitintaa

Yhdyssanat

CD-levysoitin, CD-soitin, jouhisoitin, jousisoitin, kasettisoitin, kielisoitin, kosketinsoitin, kuvalevysoitin, laattasoitin, levysoitin, lyömäsoitin, MP3-soitin, näppäilysoitin, orkesterisoitin, puhallinsoitin, puhallussoitin, rytmisoitin, soitinmusiikki, soitinsoolo, soitinsävellys, soitinyhtye, soitinääni, soolosoitin, sormintasoitin, säestyssoitin, sähkösoitin

Anagrammit

siinto, sointi, toisin

Aiheesta muualla

• soitin Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

soitin

1. (taivutusmuoto) yksikön 1. persoonan imperfekti verbistä soittaa