Substantiivi

muokkaa

siinto (1-J)[1]

  1. kajo, kajastus, sinerrys

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsiːnt̪o/
  • tavutus: siin‧to

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi siinto siinnot
genetiivi siinnon siintojen
partitiivi siintoa siintoja
akkusatiivi siinto;
siinnon
siinnot
sisäpaikallissijat
inessiivi siinnossa siinnoissa
elatiivi siinnosta siinnoista
illatiivi siintoon siintoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi siinnolla siinnoilla
ablatiivi siinnolta siinnoilta
allatiivi siinnolle siinnoille
muut sijamuodot
essiivi siintona siintoina
translatiivi siinnoksi siinnoiksi
abessiivi siinnotta siinnoitta
instruktiivi siinnoin
komitatiivi siintoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo siinno-
vahva vartalo siinto-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Anagrammit
muokkaa

sointi, soitin, toisin

Aiheesta muualla

muokkaa
  • siinto Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-J