sointi
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (akustiikka) sinimuotoisen värähtelyn l. ääneksen ja sen yläsävelsarjan muodostama ääni
- (fonetiikka) äänihuulten värähtelyn aikaansaama puheen ominaisuus
- Soinnin olemassa olon perusteella määräytyy konsonanttien soinnillisuus tai soinnittomuus.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsoi̯nt̪i/
- tavutus: soin‧ti
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | sointi | soinnit |
genetiivi | soinnin | sointien (sointein) |
partitiivi | sointia | sointeja |
akkusatiivi | sointi; soinnin |
soinnit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | soinnissa | soinneissa |
elatiivi | soinnista | soinneista |
illatiivi | sointiin | sointeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | soinnilla | soinneilla |
ablatiivi | soinnilta | soinneilta |
allatiivi | soinnille | soinneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | sointina | sointeina |
translatiivi | soinniksi | soinneiksi |
abessiivi | soinnitta | soinneitta |
instruktiivi | – | soinnein |
komitatiivi | – | sointeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | soinni- | |
vahva vartalo | sointi- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: soinnikas, soinnillinen, sointinen
- adverbit: sointisesti
- substantiivit: sointisuus
Yhdyssanat
muokkaabassosointi, falsettisointi, kokonaissointi, kuorosointi, puhesointi, orkesterisointi, sointilyhenne, sointisävy, sointiväri, yhteissointi, yleissointi
Vieruskäsitteet
muokkaa- [2] fonetiikka: ääntymäpaikka, ääntymätapa