sävel

Suomi

Substantiivi

sävel (32) tai vanhentunut (49)

1. (musiikki) puhdas ääni, jonka korkeus on tunnistettavissa

Ääntäminen

• IPA: /ˈsæʋel/
• tavutus: sä‧vel

Taivutus

Vanhassa kirjallisuudessa esiintyy myös sävele-kantaan perustuvia muotoja, jotka ovat nykyään vanhentuneita.

Käännökset

1. puhdas ääni, jonka korkeus on tunnistettavissa

bulgaria: тон m. italia: tono ranska: ton m.

ruotsi: ton venäjä: тон m.

Liittyvät sanat

f-sävel, häly, melodia, sävellys, sävelmä, säveltäjä

Johdokset

• substantiivit: sävelmä
• verbit: säveltää

Yhdyssanat

hajasävel, huippusävel, iskusävel, kaksitoistasäveljärjestelmä, kaksitoistasävelmusiikki, kirkkosävellaji, kokosävelaskel, korusävel, leposävel, lomasävel, muunnesävel, normaalisävel, osasävel, perussävel, pohjasävel, sävelaihe, sävelala, sävelaskel, sävelasteikko, sävelhartaus, säveljärjestelmä, sävelkieli, sävelkorkeus, sävelkorva, sävelkulku, sävellaji, sävelmaalailu, sävelnimi, sävelpuhtaus, sävelradio, sävelrauta, sävelruno, sävelrunoelma, säveltaide, säveltapailu, säveltaso, sävelteos, tunnussävel, virrensävel, yläsävel

Idiomit

• selvät sävelet selkeät tulevaisuuden suunnitelmat

Aiheesta muualla

• sävel Kielitoimiston sanakirjassa
• sävel Tieteen termipankissa