SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

sävel (32) tai vanhentunut (49)

  1. (musiikki) puhdas ääni, jonka korkeus on tunnistettavissa

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈsæʋel/
  • tavutus: sä‧vel

TaivutusMuokkaa

Vanhassa kirjallisuudessa esiintyy myös sävele-kantaan perustuvia muotoja, jotka ovat nykyään vanhentuneita.

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

hajasävel, huippusävel, iskusävel, kaksitoistasäveljärjestelmä, kaksitoistasävelmusiikki, kirkkosävellaji, kokosävelaskel, korusävel, leposävel, lomasävel, normaalisävel, osasävel, perussävel, pohjasävel, sävelaihe, sävelala, sävelaskel, sävelasteikko, sävelhartaus, säveljärjestelmä, sävelkieli, sävelkorkeus, sävelkorva, sävelkulku, sävellaji, sävelmaalailu, sävelnimi, sävelpuhtaus, sävelradio, sävelrauta, sävelruno, sävelrunoelma, säveltaide, säveltapailu, säveltaso, sävelteos, tunnussävel, virrensävel, yläsävel

IdiomitMuokkaa

  • selvät sävelet selkeät tulevaisuuden suunnitelmat

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • sävel Kielitoimiston sanakirjassa
  • sävel Tieteen termipankissa